Synnytys Lao kylässä

Illalla minua tultiin hakemaan avuksi synnytykseen. Lähdin katsomaan, vaikka en tiedä yhtään mitään, ainakin voisin neuvoa välineiden steriloinnissa. Tämä oli naisen toinen synnytys, ja kovin kivulias. Lapsivesi oli mennyt jo kolme tuntia sitten, ja vertakin oli tullut. Isovanhemmat olivat huolissaan. Lääkäriäkin yritettiin soittaa, mutta hän ei luvannut tulla, koska matka oli liian vaivalloinen, eikä perhe ollut tiettävästi varakas, jotta se olisi ollut vaivan arvoinen. Päättelimme, että koska vauva edelleen liikkuu vatsassa, ja supistukset ovat ollet vain tunnin väliajoin, että varmaan kaikki on edelleen kunnossa. Rauhoittelimme äitiä ja perhettä. Isoisä oli huolissaan, mutta ketään miehistä ei ollut kotona, että olisi voitu lähteä kantamaan synnyttävää naista lääkärin luokse. Kylässä ei ole edes kyläkätilöä, vaan kaikki ovat perinteisesti synnyttäneet itse oman äitinsä avustuksella.
Talo oli köyhän tyypillinen talo, maalattia, ja muutama bambulaveri nukkumapaikaksi. Kaikki oli siinä neljän seinän sisällä. Keittiö toimi avotulella maalattialla, savut menivät kätevästi seinien rakosista ulos. Nainen istui jakkaralla. Katosta riippui vaate, josta hän sai otteen synnytystyöntöihin. Minulta kysyttiin voisiko hän mennä sängylle makaamaan, koska oli istunut jo jakkaralla kolme tuntia. Sanoin, että miten vain tuntuu parhaalle. Isoäiti yritti pakkosyöttää banaania ja riisiä, ettei voimat lopu kesken, ja hermostui, jos nainen hetkeksikään ummisti silmänsä, ettei vain nukahda tai pyörry. Vicks hajustetta työnnettiin sieraimiin, että pysyy virkeänä. Lopulta nainen halusi siirtyä bambuvuoteelle. Pikkuveli oli vieressä pönkittämässä asentoa tyynyillä ja peitoilla, sekä syöttämässä riisivelliä.
Kävin välillä syömässä ja pesulla. Sitten tulimme takaisin valvomaan synnytystä. Muu perhe oli jo tullut takaisin peltotöistä. Isä patisteli poikia korjaamaan vesigeneraattoria, koska lamppu oli sammunut. Toinen pojista harmistui, koska oli jo pimeä, toinen lähti. Olimme sisällä kynttilän valossa. Steriloimme sakset ja narut padassa, ja osottelimme. Supistukset olivat jo noin kymmenen minuutin tiheydellä. Lopulta pojat tulivat generaattorin kanssa ja ilmoittivat, etteivät saaneet korjattua sitä.
Pojat alkoivat syödä iltapalaa. Sitten tulivat heidän kaverinsa, ja alkoivat taskulampun valossa pelata korttia. Pyysimme talon isantää komentamaan pojat ulos tupakalle, että synnytäjälle olisi enemmän ilmaa hengittää jo muutenkin savunsekaisessa sisätilassa. Sisko valmisteli vauvan tula varten kylpyvettä. Koko perhe oli paikalla. Äiti istui vieressä ja välillä katsoi taskulampulla hameen sisään, ja ilmoitti kohdun suun olevan jo auki. Odottelimme..
Viimein supistukset tihenivät ja nainen nousi polvilleen pitäen kiinni katosta roikkuvasta rievusta ja työnsi vauvan ulos. Minä pitelin kynttilää. Äiti auttoi taitavasti, isoäiti neuvoi vieressä, kun lasi ei heti itkenyt. Pian se kuitenkin rääkäisi ja makasi rauhallisena. Sitten odoteltiin istukan ulostuloa. Ihmeteltiin kun maha oli vielä iso ja kaikki naiset kekeilivat, että onkohan sieltä vielä toinen tulossa. Välillä äiti jo kopeloisynnytyskavaa, että tuleeko sieltä mitään. Neuvoimme odottamaan seuraavaa supistusta, että kyllä se sieltä tulee itsestään. En tiennyt kyllä mitään, mutta arvelin että tulehdusvaara varmaan lisääntyy ja verta menetetään paljon jos kovasti yritetään auttaa. Mietin itsekseni, että milloinkohan he sitovat napanuoran ja katkasevat sen, mutta koska en tiennyt niin seurasin vain tilannetta tietämättömänä. Lopulta tuli uusi supistus ja istukka tuli ulos. Sitten ruvettiin napahommiin verisin käsin. Tippa alkoholia saksenkärkiin ja nauhoihin, ja operaatio oli kohta valmis. Minulta kysyttiin, onko napa sopivan pituinen, enkä tiennyt mitä siihenkään vastata, joten sanoin että tee sinä ihan oman kokemuksesi mukaan. Minä vain seurasin vierestä elämän ihmeellisyyttä. Syntynyt vauva oli poika, ja minultä kysyttiin nimeä, koska olin ollut auttamassa. Hymyilin ja sanoin vain, että eiköhän vauvan äidillä ole hyvä nimi mielessä. (Ensimmäinen lapsi oli menehtynyt jo ihan vauvana).

evankelistako

Tänään kuulin mitä ihmeellisimmän ajatuksen miesprojektityöntekijältämme, joka on vielä ulkonaisesti toiseen uskonotoon kuuluva.

Keskustelimme hänen työstään, ja kuinka on hyvä että hänellä on selkeästi kaksi päivää viikossa omaa aikaa, jolloin voi vaikka hankkia lisävaroja perheelle. Hän perusteli itse myös hyvänä asiana olla pari päivää viikossa pois työympyrästä, koska hänellä ei ole silloin mahdollisuutta tuoda uusia ihmisiä kosketuksiin Jumalan kanssa. Se, että tuleeko ne uskoonja pysyykö ne tiellä on sitten seurakunnan asia. Mutta kun hän tapaa ihmisiä hän kertoo kuinka Jumala voi auttaa. Tietäähänhän vähän, ei ehkä niin paljoa kuin te, mutta hän voi tuoda uusia ihmisiä teille..

Vau, ollaanko ne niin surkeita itse, että toisuskoisen täytyy tehdä evankelistan työ.

Uusia löytöjä

Tänään luin kirjasta, Pagan Christianity Mt 28:19 pienestä käännösvirheestä, oikeammin se alkaa näin
"Mentyänne kaikkeen maailmaan..." Ero ei ehkä näytä niin suurelta, mutta sen voi käsittää uudella tavalla. Ei siis käskynä (imperatiivi) vaan niin, että Jeeus aivan kuin profetoi tai näki opetuslasten hajaantumisen kaikkialle maailmaan, ja muistuttaa heitä tässä, etteivät unohda viedä sanomaa mukanaan...

Jotenkin tämä avaa uuden näkökulman- Mihin ikinä menemmekin, tehkäämme opetuslasia siellä. Koko asian painopiste jotenkin muuttuu siitä mitä olen koko ikäni kuullut Jeesuksen lähetyskäskynä. Keskeinen asia ei olekaan se meneminen, vaan evankeliumin julistaminen, ja opetuslapseuttaminen, Toisin sanoen, jokapäiväinen elävää uskoa todistava elämä.

Tietysti se on aina ollut se haastava asia. Menemisessä ei ole mitään sen pyhempää kuin paikallaan pysymisessä: tärkeintä on sanoman eteenpäinvieminen.

MItä meidän tulee rakastaa

Miten uskosta tulee helposti uskonto?
Eilen kuulin kirkon pöntöstä seuraavaa:

1. Rakasta kirkkoa
2. Rakasta saarnaajaa
3. Rakasta uhraamista

Niin saat Jumalalta siunauksia.

En voinut olla pohtimatta, mistä tälläinen ajatus tulee. Olen jo pitkään miettinyt miksi niin usein thailaiset haluavat jumalalta vain siunauksia. Usein kristinuskoonkin tulee vain tarvittavat uskonnoliset(kristilliset) rituaalit, ja lainalaisuus. Jos teet niin tai näin, niin Jumala sinua siunaa.

Minusta raamtullinen sanoma on:
1. Rakasta Jumalaa
2. Rakasta lähimmäistäsi
3. Ole armollinen

niin elämälläsi on tarkoitus.